Vuosi 2011 Senegalissa käynnistyy

Paluu Dakariin. Lento sujui yllättävän kevyesti, en ehtinyt edes pitkästyä matkan pituudesta.

Projekti jatkuu nyt toista vuotta. Tällä kertaa matkani päämänä on mm. käydä läpi kirjanpito, neuvotella uusi sopimus RIACin ja Sopi Jikkon välille, käydä Tourén kanssa läpi raportoinnin tekniikkaa ja ylipäätään jutella ihmisten kanssa ja seurata tilannetta läheltä, mitä tapahtuu, mikä toimii ja mikä ei.

Tällä kertaa aikaa kolme viikkoa. Helpottaa vähän kun tietää, että on tarpeeksi aikaa asettua ja seurata tilannetta eikä tarvitse koko ajan juosta minuuttiaikataulun perässä ja saada peräpukamia kun kaikki aikataulut kuitenkin mättää.

Perillä odotti iloinen yllätys: Ibou oli avannut kaupan talomme alakertaan, rannalle loisti valo ja musiikki soi. Ibou, Bator ja Fofana hengailivat kaupan terassilla. Ihana rento fiilis heti alkajaisiksi!

Lac Rose 30.10.2010

Lac Rose tuli juuri sopivasti työviikon päätteeksi. Ystäväni Cherif, joka työskentelee katulasten kuntoutuskodissa Lac Rosella vei meidät ystäviensä campemangiin vierailulle. Hyvä kun menimme, ihana rentouttava päivä poissa Dakarin ja Rufisquen pölyistä.

Ja eikun ratsastamaan! Voiko mikään olla mahtavampaa kuin laukata loputonta autiota rantaviivaa veden pärskeiden säihkyessä auringon valossa!

Toubab Dialao 23.-24.10.2010 biitsiltä biitsille

Kokoamme kamppeemme ja kävelemme talosta suoraan veneeseen, jota täällä kutsutaan pirogueksi. Kipparina on Babacar, kalastaja Petit Mbaosta. Matka piroguella on suunnattoman paljon miellyttävämpi kokemus kuin hiekkaisella ja pakokaasujen täyttämällä tiellä ajaminen. Sitäpaitsi Toubab Dialaon kylä ei ole kuin noin 1,5 tunnin venematkan päässä Petit Mbaosta.

Rantauduttuamme näemme ensimmäiseksi kylän koirat, jotka ovat kaikki kerääntyneet vesirajaan vilvoittelemaan.

Toubab Dialaon kylä kohoaa rinteelle ja sitä ympäröi molemmin puolin biitsit, joista toinen on kyläranta kalastajaveneineen.

Käsityökojuja kyläraitilla, muutama hassu ravintola rannassa ja jokunen kylässä, avuliaita opastajia liiankin kanssa. Mutta niin niin kaunista!

Kylä uinuu hiljaisessa rauhassa kaukana liikenteen melusta ja turhasta häslingistä.

Petit Mbao 12.1.2010, päiväkirjastani

Tulin kaksi päivää sitten Senegaliin. Hankkeen rahoituspäätös saatiin joulun alla. Vähintään kolme vuotta edessä ja tavoitteena työmallin kehittäminen Senegalin tarpeisiin. Nyt pitäisi valita ja palkata henkilökunta hankkeeseen. Siksi olen täällä nyt.

Muutama ensimmäinen päivä menee siihen, että omaksuu uuden rytmin. Että sisäinen levottomuus väistyy ja aika saa uuden muodon. Vähitellen, ndank ndank, maailma alkaa jälleen avautumaan ympärilläni ja minä liityn osaksi ikuista jalkapallo-ottelua, meren aaltoja, lasten ääniä, värejä, bubuja ja illan laskevaa aurinkoa.

Ihanaa olla yksin tässä talossa meren äärellä. Työpäivä ja sitä seuraava rauha. Kokoan voimiani, nautin hiukan auringosta. Mutta ennen kaikkea saan olla tyytyväinen siihen, että voin jättää projektin hyviin käsiin! Olen tyytyväinen siihen, mitä olemme Tourén kanssa saavuttaneet. Ennen kaikkea yhteisymmärryksen. Kaikki tuntuvat tyytyväisiltä tekemiimme ratkaisuihin.Ymmärtävät, että kaikki pääsevät osallisiksi yhteisestä tulevaisuudesta, yhteisestä hyvästä.

Kello on vasta 17 ja olen jo syönyt, hoitanut talon vuokran, ottanut hiukan aurinkoa, jutellut kyläläisten kanssa. Edessä kahvikuppi, aurinko edelleen kuuma, jalkapallo-ottelu päässyt vauhtiin. Väsymys kuin pois pyyhitty!