Tulin kaksi päivää sitten Senegaliin. Hankkeen rahoituspäätös saatiin joulun alla. Vähintään kolme vuotta edessä ja tavoitteena työmallin kehittäminen Senegalin tarpeisiin. Nyt pitäisi valita ja palkata henkilökunta hankkeeseen. Siksi olen täällä nyt.
Muutama ensimmäinen päivä menee siihen, että omaksuu uuden rytmin. Että sisäinen levottomuus väistyy ja aika saa uuden muodon. Vähitellen, ndank ndank, maailma alkaa jälleen avautumaan ympärilläni ja minä liityn osaksi ikuista jalkapallo-ottelua, meren aaltoja, lasten ääniä, värejä, bubuja ja illan laskevaa aurinkoa.
Ihanaa olla yksin tässä talossa meren äärellä. Työpäivä ja sitä seuraava rauha. Kokoan voimiani, nautin hiukan auringosta. Mutta ennen kaikkea saan olla tyytyväinen siihen, että voin jättää projektin hyviin käsiin! Olen tyytyväinen siihen, mitä olemme Tourén kanssa saavuttaneet. Ennen kaikkea yhteisymmärryksen. Kaikki tuntuvat tyytyväisiltä tekemiimme ratkaisuihin.Ymmärtävät, että kaikki pääsevät osallisiksi yhteisestä tulevaisuudesta, yhteisestä hyvästä.
Kello on vasta 17 ja olen jo syönyt, hoitanut talon vuokran, ottanut hiukan aurinkoa, jutellut kyläläisten kanssa. Edessä kahvikuppi, aurinko edelleen kuuma, jalkapallo-ottelu päässyt vauhtiin. Väsymys kuin pois pyyhitty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti