Olipa hyvä henkilökuntapalaveri tänään! Keskusteltiin oikeista ja tärkeistä asioista. Kuten projektin päämäärästä (työmallin kehittäminen) ja sen kannalta välttämättömistä muutoksista ja korjausliikkeistä työtavoissa ja menetelmissä. Mietiskeltiin muutosten vaikeutta niin työntekijöiden kuin nuorten kannalta ja pohdittiin, että kun työtapa on vasta kehittämisasteella, niin väkisin tulee tehtyä joitakin virheliikkeitä. Ja toisinaan näiden "virheiden" korjaaminen voi tuottaa pientä kipua myös asiakkaille. Kuten että on otettu liikaa asiakkaita sisään (16) ja nyt sitten todetaan, että ryhmä taitaa olla liian suuri, jotta se palvelisi nuorten kuntoutumista. Tästä(kin) asiasta tosin oltiin montaa mieltä.
Ensi viikolla on alkamassa työpaja, johon otetan maksimissaan 10 nuorta. Mutta mitä tehdä niille kuudelle, jotka jäävät ulkopuolelle? Miten ryhmä tulisi jakaa ilman, että se tuottaisi epäarvoisuuden tunnetta toisissa? Olisiko ryhmä jaettava "alkeistason" ja "jatkotason" oppilaisiin? Voidaanko asiakkailla "testata" uusia työtapoja vai kuuluuko se suorastaan mallin kehittämisen periaatteisiin? Olisiko tässä vaiheessa siis syytä ennen kaikkea miettiä projektin tavoitteita ja kulkea niitä kohti - jopa asiakastyytyväisyyden kustannuksella? Tällaiset eettiset pohdiskelut ovat erinomaisen tervetulleita ja herättävät työntekijöitä miettimään omia eettisiä valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti