On ainakin kaksi asiaa, jotka senegalilaiset ovat varauksetta omaksuneet ranskalaisilta: lakkoilun ja patongit. Vaikka kumpaisenkin terveysvaikutukset ovat kyseenalaisia, ne ovat täkäläisille lähes elinehto. Tuoreet patongit tulevat kauppoihin kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Rapeat kuoret kätkevät sisäänsä lähinnä ilmavaa hötöä.Patonkien hinta nousi vuosi sitten - kuten olivat nousseet monien muidenkin elintarvikkeiden jo aiemmin. Mutta patongit olivat eri asia. Niiden vuoksi oltiin valmiita lähes nousemaan kapinaan. Ihmiset olivat järkyttyneitä, olihan patonki heidän jokapäiväinen leipänsä! En ehtinyt tuolloin näkemään, minkälaisille barrikadeille silloin noustiin, sillä palasin Suomeen ennen kuin tuumasta oli ehditty toimeen.
Eräänä aamuna Aruna, joka toimittaa minut autolla töihin ja töistä kotiin, kertoi kuinka kaikki Petit Mbaon ja Grand Mbaon clandeau kuskit (paikallistaksit, joilla pääsee kylistä päätielle) menivät eräänä päivänä lakkoon. Ja huonostihan siinä kävi, kehitystä kun ei voi miesvoimin pysäyttää.Olemme nimittäin saaneet tänne Mbaoon oman bussilinjan. Bussi numero 44 kulkee nykyään Grand Mbaosta Petit Mbaon kautta Route Nationalia Ngoriin. Kaiken lisäksi matka perille saakka maksaa vain 250 FCFAa, eli tulee halvemmaksi kuin jos ottaisi ensin kyydin clandeaulla Route Nationalin risteykseen ja sieltä Car Rapidella kaupunkiin. Ja kaikin puolin mukavampaa - ainakin jos onnistuu saamaan istumapaikan.
Mutta tietenkään Clandeau kuskit eivät olleet niihin yhtä ihastuneita kuin Mbaon asukkaat, kun heidän asiakkaansa hupenivat upouusiin busseihin. Niin he päättivät mennä lakkoon. Mutta se ei riittänyt, he innostuivat kaatamaan ja polttamaan yhden ohi ajaneen bussin - tietysti tyhjennettyään sen ensin matkustajista. Minkä seurauksena lähes 20 kuskia istui pari kuukautta pidätyssellissä. Sen pituinen oli sen lakon tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti