Muutto uuteen taloon!

Joku on liimannut lapun pukeutumisnurkkaukseni peilin syrjään « Il faut que tu sois toi même; les autres sont occupés »  mikä tarkoittaa ”ole oma itsesi, sillä muut ovat varattuja”.  Aika hyvä muistutus jokaisen päivän alkajaisiksi. Talossa, joka on palvellut meitä vuosia ja josta nyt olen muuttamassa pois. Koska se on lopettanut palvelemisen.

Usein tulee tunne, että taloilla, ainakin useimmilla joilla on pitkä historia, on jonkinlainen sielu. Tämän meidän Petit Mbaon talomme sielu on kuin ruttuinen kuivunut rusina, josta kaikki mehut ovat kaikonneet eikä kukaan enää välitä pitää huolta. Isäntäväki ei ole vuosiin laittanut tikkua ristiin talon kunnossapitämiseksi. Tuntuu siltä, että ainoastaan meidän kauniit muistomme pitävät sitä edelleen pystyssä. Pukevat ylle menneen kauneuden, silottavat rapistuneita seiniä, kirkastavat entisaikojen valkeuden.

Vielä tämän illan istun talomme merelle avautuvalla terassilla. On auringonlaskun aika, mutta auringosta ei vain näy jälkeäkään. Sankka sumu peittää taivaan ja ulapan. Vältän katsomasta haljenneiden betonipylväikköjen ja lohkeilleen kaiteen suuntaan. Mikä on vaikeata, koska se ympäröi minua joka suunnasta. Peittää maiseman sumuisen kauneuden. Myös talo näyttää entistä surullisemmalta. Ilman on leuto, tuuli kohtalainen. Moskeijasta kantautuu rukouskutsu. Harmaa kissa ylittää hiekkarantaa.

Ymmärrän, että tämä on hyvästijätön hetki. Talonmies ja vartija Ibou on kuin maansa myynyt. Meidän suomalasten vierailut ovat olleet hänelle henki ja elämä. Myös sanan konkreettisessa merkityksessä. Ymmärrän, että erosta tulee vaikea, mutta kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä. Minähän tässä olen kärsiä saanut! Kestänyt ovien ja tuolien hajoamisen, kattomaalin halkeilun, takaterassin ylös sojottavat betoniraudat ja revityn pinnan, Mutta nyt olen joutunut myös kestämään veden tulon loppumisen keittiön hanasta ja – mikä pahinta – vessasta! Suihkukaan ei enää toimi, mikä oli viimeinen puuttuva pisara vuokrasopimuksen irtisanomiselle. Ja nyt jätän omaan arvoonsa alakerran vallanneen kissankusen hajun ja puutarhan muuttumisen betonierämaaksi.

En voi pakottaa talon omistajia investoimaan talon kunnossapitoon. Mutta voin tehdä omat valintani. Olla takertumatta muistoihin, lopettaa mukavuuksien puutteesta valittaminen, maksaa hieman enemmän vuokraa ja saada vastinetta paitsi rahoilleni, myös (vähintäänkin vähimmäis-) mukavuudentarpeelleni. Olla oma itseni ja muistaa, että muut ovat todellakin varattuja, painiskelevat omien, minulle usein käsittämättömien, tarpeidensa ristiaallokossa