Mangoilua

Läpi koko viime talven aina tähän toukokuun päivään saakka olen jotenkin onnistunut olemaan aina siellä, missä mangokausi on juuri meneillään. Joulukuussa Etelä-Afrikassa jossa kausi oli juuri lopuillaan, sitten Sansibarilla juuri mangokauden kukoistaessa tammikuussa, Intiassa, Balilla ja Tobagossa aina juuri oikealla hetkellä, ja nyt täällä Senegalissa. Olen näiden viimeisten kuuden kuukauden mittaan syönyt enemmän mangoja kuin koko tähänastisen elämäni aikana!

Joka päivä töistä lähtiessäni ostan La Route Nationalelle johtavan kadun myyntikojuista pari kiloa mangoja. Koetan ostaa tasapuolisesti vuorotellen jokaiselta kioskimyyjältä, mutta kyllä niiden mangojen ulkoinen olemus lopulta on se tekijä, joka ostopäätöstäni johtaa.

Kun olen tehnyt ostokseni, hyppään Nyaka Ndiay’hin, paikalliseen pikkubussiin, ja suunnistan kahden pysäkin verran kohti Petit Mbaon risteystä mangot tiukasti sylissäni. Risteyksessä vaihdan clandeau –taksiin ja näin olenkin jo melkein perillä. Saavun aivan Petit Mbaon kylän keskustassa sijaitsevalle uudelle talolleni, puran tavarani, pesen mangot, vaihdan vaatteet ja pulahdan uima-altaaseen. Ah miten ihanan rentouttavaa se onkaan hikisen ja pölyisen työpäivän päätteeksi!

Uusi taloni sijaitsee aivan meren äärellä. Kun vuoksi on korkeimmillaan ja aallot lyövät murtajaan, tunnen sängyllä maatessani kuinka koko talo tärähtää aavistuksen verran iskun voimasta. Edessäni avautuu Dakarin lahti ja keskustan korkeat talot häämöttävät sen toisella rannalla. Tuon kuoritut mangot ulos pation pöydälle, istahdan aurinkotuolille ja aloitan nautiskelun. Äkkiä elämä ei olekaan pelkkää puurtamista, vaan silkkaa olemisen iloa.

Ajattelen mennyttä viikkoa, sitä kuinka lopulta kaikki asettuu kohdalleen, saa oikeat mittasuhteet. Elämä täällä on erilaista kuin Suomessa, aika on erilainen, venyvämpi, laajempi. Myös asiat näyttäytyvät hieman toisenlaisina täältä käsin katsottuna. Se mikä Suomessa hätäännyttää ja aikaansaa stressiä, lientyy täällä näyttäytyen aivan uudessa valossa. Aikarajat tehtäville tietysti pätevät myös täällä. Tai siis niiden pitäisi päteä. Tämä onkin ehkä lopulta se ainoa ongelma tässä hankkeessa. Mutta kun kysymys on ikuisuudesta, niin sen rinnalla myös tilinpäätöksen viivästyminen alkaa lopulta näyttää vain tilapäiseltä häiriöltä.

Mietin, mitä minun päässäni tapahtuisi, jos jäisin Senegaliin pidemmäksi aikaa. Tulisiko minustakin yhtä stressitön kuin ihmisistä täällä ympärilläni? Olisiko se lopulta niin kauhean paha juttu? Söisin mangoja kaiket päivät ja kävisin välillä töissä piipahtamassa katsomassa, että ollaan edelleen oikealla kurssilla. Vai katoaisiko lopulta myös kurssi? Onko silläkään lopulta niin väliä, niin kauan kuin mangoja riittää?

Kyllä se siitä. Dina Baax.

Voihan sitä näinkin vappupäivää viettää...

Kaikkein raskainta hankkeen Senegalin pään hoitamisessa on, kun ei ole ketään, jolle purkaa omaa turhautumistaan. Ressukka Bator, kodinhengettäreni ja ystäväni, joka tuskin on edes kolua käynyt, joutuu kuuntelemaan vuodatuksiani koordinaattorimme tekemistä virheistä budjettiseurannassa. Olen yksin huolimattomien työntekijöiden, joka soppeen tunkeutuvan pölyn ja tummanvihreään levään tukehtuvan meren keskellä. Eilen palasin töistä vain kolmen tunnin työnpäivän jälkeen aivan loppuun palaneena, koordinaattorimme lyttyyn haukkuneena, vain todetakseni, ettei mereen ole siinä vellovan vihreän liejuisen massan takia menemistä.

Alan vahvasti epäillä, että koordinaattorillamme Tourélla on paha lukihäiriö. Virheet laskelmissa eivät ole sellaisia, että niillä yritettäisiin peittää kuluja, vaan ihan yksinkertaisia huolimattomuusvirheitä. Mikä tietysti aiheuttaa sen, että vuoden loppuun tultaessa lähes kaikki summat ovat virheellisiä! Tietysti on myös omaa huolimattomuuttani, etten ole tarpeeksi tarkkaan ajoissa tarkistanut jokaista lukua. Mutta kaiken muun kiireen keskellä ei aina itsekään havaitse kaikkia virheitä. Kuten kolmen frangin eroa yhdessä ja samassa toiseen paikkaan siirretyssä luvussa! 

Pitäisi käydä jokainen laskelma läpi yhtä tarkkaan, kuin jos tarkistaisi lapsen tekemiä kotilaskuja. Eihän se nyt voi niinkään mennä kun puhutaan kuitenkin ammattilaisilla teetetystä työstä. Hermot tässä menee!

Istun siis tämän vappupäivän kotona ja käyn läpi jokaisen budjettilaskelman viime vuodelta. Vasta sitten päästään korjaamaan tilinpäätöstä jonka olisi pitänyt olla valmis jo maaliskuussa! Huomenna, inchallah, päästään läpikäymään tämän kuluvan vuoden budjettiin tehtäviä korjauksia. Ja vasta sen jälkeen voidaan siirtyä suunnittelemaan tosissamme tulevaa vuotta. Syy minkä vuoksi olen tänne oikeastaan alun perin tähän vuodenaikaan tullut!

Onneksi on tämä blogi ja wifi täällä uudessa (!) talossani, jotta voin purkaa turhautumistani kaikille niille harvoille lukijoille, jotka ovat jaksaneet kahlata läpi valitusvirteni. Palaan tekstiin aina odottaessani taas uutta meiliä Tourélta, laskelmaa, jonka olen lähettänyt hänelle takaisin ja pyytänyt korjaamaan. Tämä kirjoittaminen on todellakin kuin tupakkatauolla kävisi!

Iloista Vappua vaan kaikille!