perjantai 23. marraskuuta 2012

Vierailulla paratiisissa


Viime viikonloppuna kävin tutustumassa N’Demin kyläyhteisön ihmeellisen maagiseen ilmapiiriin. Marabou Sérigne Babacar Mbow on yhteisön hengellinen johtaja ja hänen ranskalainen vaimonsa Sohna Aissa yhteisön ”äiti”, jonka oma äiti aikoinaan oli käynnistämässä kylähanketta.




Yhteisöstä on muodostunut mystisen sufilaisen Baye Fall -lahkon, senegalilaisten ”rastojen", veljeskunta. Heille työnteko on osa rukousta samoin kuin musiikki, jonka avulla he luovat yhteyden Jumalaan. Baye Fallien lisäksi yhteisössä on useita eurooppalaisia, myös kokonaisia perheitä, jotka yleensä toimivat vapaaehtoisina ja antavat oman panoksensa mm. vaatteiden ja sisustustekstiilien suunnittelijoina.


Kylä sijaitsee n. 120 km Dakarista pohjoiseen Sahelin kuivalla aavikolla. Neljäntoista lähikylän yhdessä vuonna 1985 perustama yhdistys käynnistyi naisvoimin, sillä lähes kaikki miehet olivat lähteneet kaupunkeihin töitä etsimään. Kuivana kautena kylissä ei ollut minkäänlaista toimintaa, viljelystä puhumattakaan. Nykyään yhteisö työllistää 365 henkilöä mm. 17 eri työpajassa sekä pienviljelyksillä, jossa viljellään mm. Aloe Veraa. Noin 9000 asukasta hyötyvät nykyään välillisesti tai välittömästi yhteisön olemassaolosta ja toiminnasta.


Hankkeen perimmäisenä ajatuksena on pysäyttää maaltapako parantamalla paikallisia elinolosuhteita kestävän kehityksen ajatusta seuraten: he viljelevät ekologisesti, käyttävät vaihtoehtoisia energialähteitä kuten aurinkoenergiaa ja mm. maapähkinän kuoresta itse valmistamiaan ”pellettejä”, ylläpitävät terveyskeskusta ja koulua, myöntävät mikrolainoja kyläläisille sekä tuottavat laadukkaita käsin värjättyjä ja valmistettuja sisustuskankaita, vaatteita ja leluja, huonekaluja bambusta.


Marabou ja Sohna Aissa ottavat meidät avosylin vastaan. He ovat sydämellisiä, kaikesta kertomastamme kiinnostuneita, kaikelle avoimia. Istahdamme heidän talonsa eteen levitetylle matolle ja eteemme tuodaan välittömästi ruokaa. Heidän kaunis tyttärensä liikkuu hiljaa kuin hengetär, seurustelee kanssamme vaivattomasti, tarjoaa teetä. Ympärillämme juoksentelee onnellisen näköisiä lapsia, kukat kukkivat puutarhassa, riikinkukot esittelevät sulkiaan. Erään katoksen alla on parhaillaan menossa wolofin kielen tunti, toisen alla nuoret puhdistavat hibiskuksen kukkia hiljaa hyräillen. Ympärillä rauha ja hengellisyyden kosketus. Mietin, olemmeko vihdoin tulleet paratiisiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti