Tänään sain naiserityistyön koulutuksen viimein päätökseen. Ja olipa todella intensiivinen ja mielenkiintoinen viime viikko ja vielä tämä päätöspäivä! Kymmenen naista (kaksi puuttuu kuvasta), eri ikäisiä kahdenkymmenen ja viidenkymmenen väliltä, osa ohjaajia ja osa muissa "kenttä"tehtävissä. Nuorimmat kaikki neitsyitä ja neljä vanhempaa perheellisiä. Siinä on jo aika hyvä lähtökohta todella mielenkiintoiselle ajatusten vaihdolle!
Aiheina olivat itsetunto, identiteetti, arvot, naisen eri roolit, parisuhde, vanhemmuus, lasten oikeudet, väkivallan eri muodot, hyväksikäyttö, häpeä, suru jne. Käytin keskustelujen lisänä myös erilaisia toiminnallisia sekä taideterapian menetelmiä.
Yhtenä päivänä olimme kutsuneet paikalle kätilön, Mme Djinda Lyn, joka antoi kolmenkymmenen työvuoden kokemuksella oman suorasukaisen panoksensa seksiä, seksuaaliterveyttä, ympärileikkausta, raskautta ja aborttia koskevaan keskusteluun.Ja kaikki nämä kymmenen naista tiiviisti keskustelemassa ja pohtimassa eri näkökulmia ja naisen asemaa. Täysin rehellisesti ja suorasanaisesti, kuten täällä on tapana. Paitsi että se ei ole täällä kuulemma ollenkaan tavanomaista, että eri ikäiset naiset jakavat kokemuksiaan näin avoimesti keskenään.
Voitte vain kuvitella, kuinka paljon itse opin näiden viiden päivän aikana! Kuten että suurin osa naisista oli ehdottomasti moniavioisuuden kannalla (täällä mies saa ottaa neljä vaimoa, tosin vain naisen luvalla ja ainoastaan, jos hänellä on siihen varaa)! Kolmella naisista oli tästä omakohtainen kokemus ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä järjestelyyn! Jopa osa nuorista kertoi kannattavansa polygamiaa.
Opin myös sen, että naimattoman naisen ei missään tapauksessa tule käyttää tamponeja, jotta immenkalvo ei vahingossakaan rikkoutuisi. Ja että pahinta naisten ympärileikkauksessa ei ole itse tapahtuma tai toimenpiteestä mahdollisesti koituvat fyysiset vaivat, vaan mieleen iskostunut trauma, joka palaa suunnattomana kipuna joka kerta kun mies koskettaa naista. 
Huomautuksena edelliseen on syytä lisätä, että Senegalissa naisten ympärileikkaus on lailla kielletty, mutta tietyissä kylissä ja tiettyjen etnisten ryhmien traditiossa käytäntö edelleen jatkuu kaikessa hiljaisuudessa. Onneksi se on vähitellen, etenkin uuden ja valistuneemman sukupolven ansiosta, vähitellen katoamassa. Kaikki läsnä olleet naiset, riippumatta siitä oliko heidät ympärileikattu vai ei, vastustivat jyrkästi toimenpidettä ja pitivät sitä jopa insestiin tai seksuaaliseen väkivaltaan verrattavana tapahtumana.
Mitä tulee miesten ympärileikkaukseen niin kerroin, että meillä Suomessa on uudelleen otettu esiin lakialoite poikien ympärileikkauksesta. Ja että siitä ainakin nyt taas keskustellaan jos vaikka asiasta säädettäisiin erityislailla. Sain vastaani riemukkaat aplodit. Itse voin empiirisiin tutkimuksiini nojaten ainoastaan todeta, että annan täyden tukeni lain täytäntöönpanolle!
