Meri etenee kohti mannerta vääjäämättömästi. Sitä ei pysäytä mikään, mutta sen liikettä on mahdollista hidastaa. Yksi Senegalin valtion käyttöön ottama keino on ollut kieltää simpukankuorien kerääminen merestä. Äkkiseltään säädös saattaa kuulostaa nappikaupalta, mutta kun ottaa huomioon, että Senegalin pitkät hiekkarannat ovat täynnä simpukankuoria, ja niitä kerätään jokaisessa kylässä tuhansia kiloja vuodessa, ei se enää olekaan ihan hullu ajatus.
Mutta asialla on toinenkin puoli. Simpukankuorien kerääminen on ollut kalstajakylien, myös Petit Mbaon, naisten tärkein toimeentulon lähde. Ilman tätä pientä tienestiä heille ei jää mitään. Eikä miesten hupenevista kalasaaliista ole elättämään perhettä. Sitäpaitsi naisilla ei ole penniäkään investoidan mihinkään uuteen liiketoimintaan. Siksi simpukoiden kerääminen jatkuu, huolimatta lain voimaanastumisesta vuonna 2012.
Viime viikonloppuna Petit Mbaossa järjestettiin tapaaminen viranomaisten kanssa. Päättäjät kuuntelivat kyläläisten huolia. Naiset olivat ryhmittyneet oman asiansa taakse. Kylän naisten toivomus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että valtio tai kunta tulisi heitä vastaan ja helpottaisi heidän arkeaan tarjoamalla mahdollisuutta mikrolainoihin. Jos kerran valtio kieltää naisilta heidän ainoan tulonlähteensä, niin vastineeksi heidän pitäisi myös saada jotain.
Naiset olivat valinneet puheenjohtajakseen ystäväni Batorin, jota aseman tuoma vastuu sekä hiveli että pelotti. Ei pystynyt nukkumaan ressukka koko edellisenä yönä kun jännitti niin kovasti. Ja sitten hän esiintyi kuten aina: itsevarmana ja määrätietoisena. Kertoi, että kyllä he kaikki ymmärtävät, että kylä jää veden alle jos mitään ei tehdä. Monet talot ovat jo tuhoutuneet. Mutta kun asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Että se mitä naiset tienasivat, meni suoraan lasten ruokkimiseen. Bator vaati hyvin määrätietoisena: jos te otatte meiltä, niin teidän pitää myös antaa meille jotain vastineeksi!
